Elämyspedagogiikka
Elämyspedagogiikka tarkoittaa ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistamista sellaisten elämysten kautta, jotka koskettavat ihmistä kokonaisvaltaisesti. Elämyspedagogiikka perustuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, jota kehittämällä saadaan aikaan henkistä kasvua.
Tässä ja nyt
Elämyspedagogiikan keskiössä on tässä ja nyt hetkessä eläminen, oppijoiden kunnioittava kohtaaminen ja arvojen arvostaminen. Arvojen arvostaminen on omien arvojen tiedostamista, niiden perusteiden ja sisältöjen tuntemista ja pyrkimystä toisten arvojen ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen.
Elämyspedagogisessa toiminnassa yksilöille pyritään tarjoamaan haasteita, joiden kohtaamisen ja voittamisen avulla hänellä on mahdollisuus oppia ja kehittyä. Kokemuksellisuus ja kokonaisvaltaisuus kulkevat elämyspedagogiikassa käsi kädessä. Suomalaisessa elämyspedagogisessa toiminnassa on usein luonto mutta elämyksiä voivat tarjota myös taiteeseen ja draamaan liittyvät elementit. Pienet ja isot seikkailut, ryhmätehtävät ja luonnossa tarvittavien taitojen opettelu ovat kuitenkin vain kasvatuksen ja oppimisen välineitä, ei koskaan itsetarkoitus.
Elämyspedagoginen, haasteellinen toiminta antaa mahdollisuuksia yksilöille ja ryhmille huomata ja arvioida toimintatapojaan erilaisissa tilanteissa. Vaikka toiminnassa korostetaan nimenomaan henkilökohtaisia kasvuprosesseja, merkityksellistä on myös se, että oppimista tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa elämyksiä ja haasteita kohdatessa. Ryhmä on yksilölle peili, jonka kautta hän saa palautetta itsestään ja toiminnastaan ja palautekeskustelujen avulla opittu pyritään siirtämään osallistujien arkeen.
Pää
Toiminta vaatii yksilöä käyttämään kognitiivisia taitojaan
Sydän
Toiminta synnyttää tunteita ja kokemuksia sekä koskettaa arvoja
Käsi
Toiminta vaatii kehon ja fyysisyyden käyttämistä
Elämyspedagogisen toiminnan kolme keskeistä käsitettä ovat pää, sydän ja käsi. Nämä kolme osa-aluetta luovat elämyspedagogisen toiminnan perustan
Elämyspedagogisessa toiminnassa vahvistuvat
Itsetuntemus, minäpystyvyys, oman potentiaalin havaitseminen, myötätunto, resilienssi, vuorovaikutus -ja kommunikaatiotaidot, ryhmässä toimimisen taidot.
Päätöksentekokyky, ongelmanratkaisukyky, vastuunotto, luovuus, uteliaisuus, sopeutumiskyky, pitkäjänteisyys, arjen -ja elämänhallintaidot.
Luonnossa toimimisen/erätaidot ja erilaiset lajitaidot
Historia
Saksalais-brittiläistä reformipedagogi Kurt Hahnia (1886 - 1974) pidetään yhtenä elämyspedagogiikan tunnetuimpana kehittäjänä. Yhteisöllisyys, toiminta, itsensä löytäminen ja emotionaalisuus ovat Hahnilaisessa elämyspedagogiikassa keskeisiä käsitteitä. Uudet olosuhteet luovat seikkailun ja elämyksellisyyden ja kasvattajan rooli on käynnistää, mahdollistaa, tukea ja seurata prosessia.
Hahn ei koskaan luonut yhtenäistä kasvatusteoriaa, vaan otti vaikutteita pedagogiikkaansa muun muassa Goethen, Platonin ja Rousseaun ajatuksista. Platonin Tasavalta-teos vaikutti Hahnin kasvatusfilosofiaan suuresti – yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa kansalaiselle mahdollisuus löytää omat vahvuutensa.
Hahn näki aikansa yhteiskunnallisen tilan sairaana ja kyvyttömänä tukemaan nuorten positiivista kehitystä. Hän näki sivilisaatiossa etenkin nuorisoon vaikuttavia sosiaalisia sairauksia, joita olivat:
-
liikkumisen liika helpottuminen,
-
aloitteisuuden ja yritteliäisyyden väheneminen katsojan roolin omaksumisen takia,
-
muistin ja mielikuvituksen heikkeneminen, koska kaikki tarjottiin valmiina,
-
käden taitojen unohtuminen,
-
itsekurin rappeutuminen liiallisten virikkeiden ja ärsykkeiden vuoksi sekä
-
säälin ja myötätunnon heikentyminen ainaisen kiireen ja tehokkuusajattelun myötä.
Hahn uskoi, että kasvatuksen tulisi herättää elämännälkää. Hahn toivotti tervetulleeksi voimakkaat tunne-elämykset, kuten hämmennyksen, pelon ja voitonhuuman. Kokemuksen tuli olla ladattu yhdessä tekemisen ja löytämisen ilolla. Hahnin tavoitteena ei ollut kasvattaa yhteiskuntaan sopeutuvia yksilöitä, vaan vastuunkantajia, jotka ovat valmiita muuttamaan yhteiskunnan epäkohtia.Hahn puhui ihmisten ja yksilön vapauden puolesta ja uskoi yksilön vapauteen, mutta piti tärkeänä nuorten kasvattamista kokemuksen kautta huomaamaan sosiaalisten siteiden tärkeyttä yksilön vapauden säilyttämiseksi. Toisen maailmansodan aikaan Hahn karkoitettiin kotimaastaan ja hän muutti Englantiin. Vuonna 1940 Hahn tapasi Jim Hoganin, nuoren historianopettajan, joka oli kiinnostunut nuorisotyöstä ja josta myöhemmin tuli ensimmäisen Outward Bound -koulun johtaja. Hahn ja Hogan löysivät sopivan paikanAberdoveystä, Walesistä, johon he perustivat ensimmäisen Outward Bound koulun vuonna 1946. Nykyisin Outward Bound toiminta on levinnyt kaikkiin maanosiin ja yli 35 maahan.